Past

NSUT the History as I know it

by Irbe and edited by Maskotti

Tämä teksti on suoraan verrattavissa raamattuun. Tämä on kirjoitettu vuosia tapahtumien jälkeen, mutta on tulkittava ainoaksi oikeaksi totuudeksi. Joka muuta väittää, tahi luulen tietävänsä kuinka asiat oikeasti olivat, ottakoon toimitukseen yhteyttä ja hänen ajatuksesta vääriksi todetaan. Tai sitten kirjoitamme historian uudelleen… eli mikäli huomaat tekstissä asiavirheitä niin mielelläni muutamme historia oikeaksi, eikun siis tekstin oikeaksi.

NSUT historia lähtee käyntiin WWW:n (Waasan WetoWoima) perustamisella, joka ajoittuu lopputalveen vuoteen -86. Viileinä lasketteluiltoina muutama viisas mies (joita historia ei kyllä varmuudella tunnista) päättivät, että Vaasaan tarvitaan harrastus, jossa olosuhteet ovat aina samat. Samoihin aikoihin Suomessa valtaan nousi virkamieslakko, jonka me vanhukset muistamme kuukauden ylimääräisellä vapaalla koulusta, joka mahdollista korkeakoululaisille täysipäiväisen mahdollisuuden aloittaa ultimaten pelaamisen Vaasassa.

Alkutaipaleella kiekkoa Vaasassa oletettavasti heittelivät: Jouni Tapiovaara, Johan Rinne, Jukka Lång, Jarno Hostia, Mika Ylen-Julin, Hannu Järvikallio (jos oikein olen ymmärtänyt niin Hannu heitti ensimmäiset heittonsa HUT:in riveissä, pitääkö paikkansa?). Kesän päätyttyä samainen porukka palautui Vaasaan ja talvikauden avajaisiksi kehitettiin turnaus, jossa perinteisiä joukkuekoostumuksia pyrittiin sekoittamaan ja syntyi NSUT – National Student Ultimate Tournament, epävirallinen opiskelijoitten SM-turnaus.

Ensimmäisestä turnauksesta ei virallisissa aikakirjoissa ole juurikaan kirjoitettua tekstiä, mutta oletettavasti kaikki meni hyvin. Omalta kohdaltani ainut varma muistikuva on Vaasan paikallistelevision tekstikehällä ollut ilmoitus kyseistä turnauksesta. Varma tieto on myös, että turnauksessa sai juoda Coka-Colaa ilmaiseksi!

Toinen vuosi ja minäkin olin jo ihmettelemässä lajin saloja. Heti alkutaipaleella opin ne tärkeimmät asiat: Sebastian Bundestan (??) kertaili Kauppiksen ylätasanteella sununtaiaamuna Lambadan askeleita, Timo ”Stidi” Vaskio esitteli finaalissa yleisölle koko sortsikokoelmansa, riisumalla jokaisen syöttämänsä maalin jälkeen yhden sortsiparin. Artsi Leppilahti mikrofonin varressa kiihotti yleisöä: ”Timo Vaskio, ultimaten ihmelapsi. Lapsi siksi, että ikää on vasta vähän, Ihme siksi, että kiekko on kuin luonnollinen jatke kädelle jne.”

Kolmas vuosi, neljäs vuosi, viides vuosi….. turnaus jatkoi voittokulkuaan vuodesta vuoteen. Vaasalaiset marssittivat vuodesta toiseen uusia aggressiivisia pelaajia, olipa joukkueen nimenä WWW Leaf Team, Stage Divers, New Kids on the Block. Turnauksen isähahmo vaihtui vuodesta toiseen, Mika Punkari, Risto Ylitainio, Pete Haapiainen, Timi Hyvönen.

Vuosien varrella tietyt perusasiat ovat pysyneet samoina ja se on varmasti syy miksi NSUT yhä edelleen on voimissaan. Pelipaikkana Kauppis on jo legendaarinen, lauantain iltabileitten ehtymätön fiilis, turnauslehtisen epämääräiset jutut. Vaikka nykypäivän bileet ovatkin mahtavat, ei mikään tule lyömään laudalta Erican ja KY Klubin hikibileitä. Tanssilattialla hiki virtasi vähintäänkin samaan tahtiin kuin pelikentällä. Todelliset tanssija bilettivät pöydillä ja paidat olivat turhia, jos rintakarvat ovat kunnossa. Taustalla tahtia iski Jouko Mäki-Lohiluoma aka. Yhden Joukon Yhtye.

Turnausmajoitus oli alkujaan ainoastaan yhdeksi yöksi, mutta hyvä bilemeininki johti siihen, että ensimmäiset pelaajat halusivat tulla jo perjantaina nostattamaan kisafiilistä… osa taas halusi nukkua rauhassa, että lauantainakin jaksoi pelata. Perjantain bileet olivat varjo lauantaista, lukuun ottamatta yhtä sissiä joka ei saapunut majoituskoululle koskaan ennen pilkkua. Juna kolisteli Vaasaan klo 22.00, Raine Lamberg koputteli bootseillaan majjoituskoululle 22.15: ”Minne kannattaa mennä?” –tänään ehkä Three Barsiin. 03.45 samat bootsit kolistelevat koululle ja taas peli kulkee.

Keräilykappaleiksi ovat muodostuneet myös käsiohjelmat. Milloin on sivuilta voinut taittelutehtävänä pukea paperinukkea, koska on ollut tietovisaa, erinomaisia joukkue-esittelyitä, kuolemattomia lausahduksia. Omalta osaltani muistan alkuvuosien käsiohjelmasta WWW:n pelaajaesittelystä Petteri Pasilan kuvan ja kuvatekstin ”king of the swing”, ai oliko pikkusen viileetä!! Hä!

Toki turnaus vuosien varrella myös koki muutoksia. 80-luvulla NSUT oli äärettömän kovatasoinen turnaus, kooten Vaasaan kaikki Suomen parhaat pelaajat: Timo Vaskio, Raine Lamberg, Pasi Pesonen, Jouni Manninen, Juha Jalovara, Tuomas Tanska, Jarmo Mäkinen, Bobi Ranta, Matti Suurnäkki. Yksi erikoisuus 80-90-lukujen taitteessa oli Haukilahden lukion ottama mestaruus. Kuka voisi uskoa, että lukio joukkue voittaisi nykypäivänä maajoukkuepelaajista koostuvia joukkueita. NSUT fanien mieleen on ikuisiksi ajoiksi piirtynyt alkusarjan viimeinen ottelu, Haukilahden lukion katkera tappio, joka varmisti POLIn kohtaamisen semifinaalissa. Siinä vaiheessa SYP-sponssihikinauhat lehsivät tuskasta lattiaan. Kuin ihmeen kaupalla välierä kuitenkin kääntyi Haukilahden voitoksi samoin kuin koko turnaus. Voittajana samat hikinauhat taas lensivät katsomoon. Todellinen fani keräsi pari hikinauhaa talteen ja jemmasi ne pöytälaatikkoon, missä ne edelleen komeilevat. Totuuden nimissä sanottakoon, että lukiolaisia tai ei niin Haukilahdesta tuli kyllä pelimiehiä, Tomi Bruuns, Petteri Pesonen, Bono Kärkkäinen, Sakke (no se Sakke, kyl te sen tiedätte) ym. ym. Meillä vaasalaisilla kävi onni, että saimme nauttia Petterin ja Bonon ansiosta laadukkaasta ultimatetietämyksestä usean vuoden ajan.

Alkuvuosien huipputurnaus alkoi hiljalleen hiipua aloittelijatason viihdeturnaukseksi. Samaan aikaan koko Suomen ultimate rämpi pohjamudissa. NSUT historian pohjanooteerauksena Vaasan kaupunki ei myöntänyt salia missä järjestää turnausta. Vuosi taisi olla -98, jolloin turkulaiset tulivat apuun ja ottivat NSUT:n haltuunsa vuodeksi. Vuosia -98-99 voidaan pitää uuden ajan NSUT:n taitekohtana. Samoihin aikoihin myös koko maan ultimatetoiminta koki pienen piristysruiskeen. Vuosi vuodelta turnaus kasvoi ja kasvoi. Vuonna -99 NSUT:ssa oli 9 miesjoukkuetta ja 3 naisjoukkuetta. Vuonna 2002 mukana oli 16 miesjoukkuetta ja 8 naisjoukkuetta, joka nykyisillä resursseilla on maksimi.

Osaa historia, voit ennustaa tulevaisuutta. Varsinkin viime vuosi osoitti NSUT:n kehittyvän pelillisesti eteenpäin. Mukana on uusia joukkueita ja oppilaitoksia. Toisaalta taas pelin taso on jälleen lähtenyt nousuun. Kisafiilis on edelleen sitä taattua tavaraa ja kisajärjestelyt huippuluokkaa. Viime vuoden turnaus ja ennen kaikkea finaali on varmasti jäänyt kaikkien paikalla olleitten mieleen. Viimeinen piste tilanteessa 16-16, draivin pituus 5 minuttia, 350 henkinen yleisö osoittaa seisaaltaan suosiota, parempaa tunnelmaa ultimatekatsomossa on vaikea saada.

Vuonna 2005 pelattiin NSUT XX. Turnaus järjestettiin Botniahallissa, Euroopan suurimmassa sisähallissa. Turnaukseen osallistui hurjat 49 joukkuetta, ja kyseessähän oli maailman suurin liitokiekon sisäturnaus! Pelit ja bileet olivat hurjempia kuin koskaan sillä pelaajia saapui turnausta varten kaukaisilta mantereilta asti. Ensmmäistä kertaa NSUT historiassa voidaankin puhua erittäin kansainvälisestä turnauksesta! Avoimen sarjan voiton vei lopulta jälleen Freak Show, joka kukisti tiukassa finaalissa Venäläisen Jupiterin.

Tämä NSUT historiaa kuten minä sen olen tiedän, kokenut, nähnyt. Sanottakoon nyt vielä se, että POLI taitaa olla ylivoimainen ykkönen maratontaulukossa. Vuosi toisensa jälkeen WWW on marssittanut kentälle kovalla asenteella pelaavan joukkueen ja tuloksena onkin kaksi mestaruutta. Ja niille joilla ei vielä ole NSUT mestaruusmitalia palkintokaapissaan, niin voin kokemuksesta kertoa, että sen voittaminen on yllättävänkin MAHTAVAA!!!!

Arttu ”Irbe” Hautamäki